kirppispäivä

eilisen jälkeen tuli tämäkin päivä. aamusta luulin vain laittaneeni silmät kiinni imetyksen jäljiltä. ja heti pirisi kello. tunti unta tosta vain. huomaamatta. silti herätessä sama fiilis kun lapsuuden laskettelureissulta. kukonlaulun aikaan tuntuu silti kivalta herätä. odotusta ja innostusta ilmassa.

aamusuihku. milloin lie viimeksi. aina tulee muiden tarpeet ensin. kun herään yhtä aikaa aurinkojeni kanssa. mutta niiden uinuessa sain suihkuhetkeni. pihalla aloitin hommat. jäi aamukahvikin keittämättä. sitten aikanaan sain kahvit valmiina. ku muukin perhe hereillä jo. lintujen laulua. aamuaurinko. tavarat löysivät pöytänsä. enkä silti ehtinyt kameraa kaivaa. harmittaa vähän. mutta olin tyytyväinen kuitenkin.

sillä harvoin on yhdeksältä aamusta jo lounas valmis. mikrotettavaksi milloin ehtii nappasta. ja ensimmäisten vieraiden saapuessa puolituntia etuajassa oli kolmas muffinilajike menossa uuniin. todella touhukastta ja mukavaa. tuntuu. että ihankuin hengissä jälleen. oma itsensä välillä. ja autoja kääntyi pihaan aina vain. sai tutustella kyläläisiin. monta tuntematonta. ja ystäviä. antoivat tukensa tälle päivälle.

sitten tuli sade. sellainen kylmä vihmasade. niinkuin vain vappuaattona voi suomessamme olla. ei se jättänyt tulematta tänävuonnakaan. oli alkanut hiipua muutenkin vilkunkäyttö pihatienpäässä. tuntui viisaimmalta laittaa tavarat pinoihin terassille. sateesta suojaan. ehkä ne vähitellen saan siirreltyä takasin kaappeihin. mies kun jo tyhjensi yhden kaapin. kun valmiina hintalappuineen. helppo ottaa uusiksi. niin mukava mieli jäi.

enkä voi unohtaa ihania kommentteja. aikuisen kommenttia smurffimuoviautosta "ehkä minun pitää käydä tätä yölläkin silittämässä. kun lapsena oli samanlainen. ja taas." uskon tavaroideni saaneen uudet, ihanat kodit. onnellista yhteiselämää!

juntin haja-ajatuksia

meri on vapaa. niin kovin paljon vapaampi kuin aikoihin. ja se kirkkaus. ku aurinko loistaa siitä. ja ajelen saaristoteitä. lapset nukkuvat autossa. ekologiset päiväunet. kertakaikkiaan! mutta joskus äidit tarvitsevat hyvää musiikkia. jossa lasten tuhina tuo syvyyttä. ei ne soraääniä ole. ja tänään oli minun vuoroni ottaa vapaahetkeni meren äärellä.

enimmäkseen vietän aikaani maassa. korkeat pihakalliomme pelottavat minua. mutta en taas ole innostunut hirveästi kukistakaan. minulle luonto on enemmän sellainen elementti, joka elää omaa elämäänsä. ja minä väliin katselen ja tokaisen. taas on syksy. tuulee. taas on kevät. tuulee. taas on kesä. tuulee. ja talvi. kynttilöitä!

tavallaan minulla nytkin täysi työ ja tohina. pihaa pitää vielä hieman laittaa valmiiksi huomista kirpparia varten. tuotteita hinnotella. kaappeja kaivaa. ajatuksissaan elää mahdollisia jäähyväisiä. moneen tavaraan liittyy muistoja kuitenkin. vaikka pitäisi osata ajatella ne vain tavaroina. ehkä ne pääsevät paremmille paraatipaikoille jonkun muun tyhjemmässä kodissa. huomenna lisää elosta kirpparin keskellä. ja ensiviikolla -sen lupaan- taas virkataan ja touhutaan enemmän. oikein ikävä sitä eloa ilman kirppariajatuksia. vaikka näistä nyt nautinkin!

hevostyttö

tutustelua syöttötuoliin

meidän herkku. pikkuverkku. saa jo harjoitella istumista syöttötuolissa. lähtölaskenta kiinteisiin alkanut! aluksi tarjolla vain erilaisia leluja. tässä palloja. ilmapallo on muuten uusi tuttavuus ja kovin innostava!

virkkauksen rauhoittava vaikutus

virkkasin tänään pitkästä aikaa. niin ne viikot on taas vieneet. ja vieläkin keltaisia virkkuita kesken. mutta nyt oli tarve saada tehdä jotain muuta. sellaista virkkausta, jossa ei ole tavoitetta. siis tuotannollista tavoitetta. rauhoittava tavoite vain. virkkauksen tarve. ja heti tajusin, miksi virkkaan. pikkuherra nukahti syliini. minä ajatuksissani virkkasin. ja purin sitten, ku lanka olisi loppunut muuten. ja pikkuherran kallisarvoista unta oli ihana katsoa. en malttanut laskea sylistäni langan hakumatkalle.

ja kun neiti heräsi. ei hän hyppinytkään ja käynyt hermoilleni. syliin änkesi hänkin. ja halusi halia. oli pakko laittaa pikkuherra jatkamaan uniaan vaunuihin. ja sitten luimme kirjaa. arvaa paljonko sinua rakastan! arvaa, oma pikku tyttöni. joka jo eilisestä asti olet tarinaa tuntenut. nyt jo muistat ulkoa pätkiä. ihanaa nähdä, miten kirjojen maahan pienikin alkaa oppia. ei pelkkiä kuvia enää. tarinoitakin jo.

ja mieheni bussikirja. yhtä kaunis vaikka vähemmän kuvia. kannessa vain. minun lukemani jo. me keskustelemme siitä iltaisin. kun lapset nukkuu. ja kellokin käy . liian lyhyet yöt kuitenkin. ja etsimme asioita, joita molemmat pohdimme. etsimme tietä toistemme luo. enää emme lue ääneen toisillemme niin kuin ennen. kesällä siihenkin toivoisi olevan enemmän aikaa. ja onhan kirjoja, joista koko perhe voisi nauttia. satuja kun jokainen pohtii omasta näkökulmastaan kuitenkin. aikuinen tai lapsi.

lämmittää jo

nyt voi kai sanoa kesän alkaneen. tai ainakin varhaiskesän. kaupasta saa jo ulkolaisia uusiapottuja. leskenlehtiä puskee maasta. valko- ja sinivuokot ovat vallanneet rinteen. jatkuvasti näkee ihmisiä ilman sukkahousuja. ihan noin vain, hihasillaan. ja hihattomillakin, kun tarkemmin muistelee. jäätelökiskat katukuvassa. penkillä voi imettää, jos kääntää selän tuulta kohti.

meidän lähistöllä ei ole puistoja. emme elä mitään taajamaelämää. mutta nyt olemme olleet paljon liikenteessä ja olemme saaneet puistoillakin viimepäivinä. tänäänkin neiti viihtyi niin hyvin keltaisessapuistossa. että soitin sitten mummun vahtimaan neuvolakäynnin ajaksi. kyllä pihalelut nyt neuvolalelut voittaa. pikkuherra oli jatkanut kovasti kasvuaan. kohta pitänee kiinteitä aloitella silti. vaikka huvittais mennä tissilinjalla niin kauan, ku sillä kasvaa. on niin paljon helpompaa, ku aina sopivan lämpöinen ruoka mukana!

näitä ihania pilvikuvia nappailin eilen matkalla helsinkiin. auton ikkunasta. ihanan rentouttavaa. ei tiedä millaisia kuvia tulee. ku moottoritietä mennään. lapset nukkui. mies ajoi. erilaisia matkakuvia kuitenkin. tätä olisi hauska kokeilla joskus ihan vieraassakin maisemassa. vasta kotona koneella näkisi todellisena kuvat. tai kuvata matka jonnekin ja takaisin. tehdä pieni näyttely siitä matkasta. työmatkasta vaikka. jos sellainen vielä joskus on.

soppaa

tässä on aamupäivä valmisteltu ystävien saapumista. pikkuhiljaa kaikki on valmista tervetulotoivotuksiin. päätimme tehdä kalasoppaa ison kattilallisen. jälkiruokana rahkaa. ei mitään erikoista. mutta mukava istahtaa lounaalle ystävien kanssa. monta pyhää eli vapaata on tehnyt todella hyvää koko perheelle.

tänään iloitsin siitä, että vaikka talossamme kaikki remontit odottavat. niin ovestamme astuu sisään usein ystäviä. ehkä jonain päivänä on työmiestenkin aika. me haluamme ystäviksemme vain sellaisia ihmisiä, jotka hyväksyvät tämän epätäydellisyytemme. vaikka ihanaahan se olisi, jos olisi paikat tip-top.

auto ajoi pihaan. nyt on mentävä!

pääsiäismuna

pääsiäinen maistuu suklaalle

pääsiäinen maistuu mämmille

pääsiäismunassa on pienen pieni salaisuus

mä luulen, se sormus on uus 

pääsiäisenä laulettiin lapsena paljon. vieläkin monista lauluista tulee mieleen lapsuuden arkkukari. se, miten pääsiäisenä aurinko paistoi. ja se eräs ihana vaaleankeltainen paitakin. ja kaikki sävelet. ennen mukavinta olivat suklaa. nyttemmin nautin monista kauniista metallisista munankuorista. tämän sisälle ei tänä vuonna tullut yhtään yllätystä. muutestaan pääsiäinen on ollut iloisia yllätyksiä täysi.

kaunis elämä

palata matkalta. olla taas kotona. ystäviäkin ilonamme. kannoimme yhdessä lisää risuja hiipuvaan kokkoon. ei se palanutkaan kokoyötä kuitenkaan. vaikka vieläkin hiillosta.  tuntuu hyvältä. täällä meidän elämä kuitenkin. vaikka mahtavalta tuntui muutamana päivänä vaellella tuttuja katuja. nähdä rakkaita, joita aivan liian harvoin.

ja toistaalta nähdä tyttärensä maisemissa, joissa niin kovin yksin itse ennen. askeleet hänellä niin paljon rohkeampia kuin minulla. ei pelkoja ja kysymyksiä. ei sellaisia ainakaan kuin minulla. paljon avoimempia. paljon varmempia. jotenkin hän tuntui niin paljon suuremmalta kuin minuuteni silloin.

ja rakkauskin. miten muuttunut noista vuosista. silloin vasta tapasimme. arkoja kai molemmat tavallamme. paljon luuloja ja vähän tietoja kuitenkin. niin monta kysymystä on antanut vastauksensa jo. ei ne kaiu noista maisemista enään. ikävä silti tuli huolettomuutta. vaikkei se huolettomuutta ollutkaan. mutta piti jaksaa vain itsensä kantaa kuitenkin. paljon kauniita ajatuksia kuitenkin mielessä. muistoja ja tulevia.

sanomakortti

kun olin lapsi. emme kyläilleet pitkäperjantaina. silloin oltiin kotona ja rauhassa. niinkuin joulunakin. sitä ennen oli ehditty käydä virpomassa palmusunnuntaina. mutta jos oltiinkin mökillä. pääsimme siellä lauantaina virpomaan. lapsena sellainen pääsiäinen oli hieno, että pääsi virpomaan kotona ja mökillä. kerran minun ja siskoni piti laulaa kolme varista. saimme tikkarit. ja toisesta paikasta ilmapallot ja 20 penniä myös.

pääsiäinen on hiljaisuuden juhla. silloin käännytään enemmän itseen. enkä minä osaa laittaa yhtään pääsiäiskorttia vaikka aioinkin. se olisi kyllä kaunis tapa. saimme tänävuonna tämän kortin. lisäsin siihen kukkia tuomaan kevättä. ei muuta tänään.

taiteellista kaaosta

epämääräisiä tavaroita kertyy mitä ihmeellisempiin paikkoihin. vaikka juuri olisi saanut raivattua. (meillä ei koskaan siivota, meillä aina raivataan. niin sotkuinen olen minä ainakin.) niin, vaikka olisin juuri saanut raivattua. niin kohta taas kaikki pinnat täyttyy epämääräisestä sälästä. tavallaanhan tällainen on luovaa. tulee uusia keksintöjä, eikä tarvitse mielikuvitusta koskaan herätellä.

mutta joskus olisi ihana, että oppisi elämään siivommin. vaikka olenhan minä sitäkin ajatellut, että jos on pää solmussa. kaipaa ympärilleen siistiä ja järjestelmällistä enemmän. että kai sitä voisi olla onnellinen voidessaan elää sotkujen keskellä. voisi ajatella, että ainakin mieli ja ajatukset ovat hyvässä kunnossa!

nyt on pöydälle alkanut kerääntyä kirppiskamaa jo. minä vain taas teen kaiken kauneimman ja vaikeimman kautta. tärkeintä tietysti pussit, mihin pakkaa tavarat. kauniit hintalaput. luulen, etten kaikkia tavaroita ehdi kuitenkaan saada. miksi edes aloitin. ehkä tää on vain fiilistelyä ja kauppaunelmia kuitenkin. uusi pyykkinaru levitetään puutarhaan. siihen näytille myytävät mekot ja muut.

näissä kuvissa on kaiken sotkun lisäksi mahtavia värejä. ku tätä kaaosta aina vain rajaisi, voisi kai ajatella elämän olevan taidetta. epämääräisten pinojen olevan tarkalleen mietittyjä kollaseja. ja sille, joka haluaisi kuljettaa tai raivata ne pois. kuitti käteen. sillä tämä oli hyvin arvokas teos. näin minä ajattelen tästälähin ja suljen silmäni ja mieleni turhautumiselta.

se söi! -se soi!

älkää välttäkö suklaamunien syömistä. niiden sisällä olevista yllätysmunankuorista saa oivaa askartelumateriaalia. jos teillä menisi roskiin, säästäkää minulle. jooko! en jaksa syödä koko vuoden virkkaustarpeisiin kuitenkaan. varsinkin se on ongelma, että minun lempimunissani ei ole yllätystä. ne on täytetty kokonaan, suklaalla tai cremellä. suklaisessa näkyy hampaanjäljet ja creme nautitaan espressolusikalla.

mutta näiden sisälle yllätyskuoret pääsevät. sisään riisiä hieman. ja marakassi on valmis. nopeita virkata ja ihania lapsilla. ei satu päähän kuitenkaan. ja vanua sisälle myös. oiva lelu vauvalle. ja isompikin nauttii tehdessään musiikkia. minä taidan tämänmallisissa leluissa luopua kokonaan kulkusista. kyllä marakassin täytyy olla marakassi eikä helistin. 

muoto löytyy hetki hetkeltä paremmin. jonakin päivänä näitä olisi ihana olla iso korillinen. värikkäitä. eri värisiä. tummia ja vaaleita. sellainen ihana rautakori täynnänsä. ja sitten yhtäkkiä maailmalla kaikki. ja koko maailma soisi herkkää säveltä. lapsen naurulla säestettynä.

kasvualustat

tänään sain aikaa ajatella. peilata ajatuksiani. sillä minusta tuntuu. että olen löytänyt uuden ystävän. sellaisen, joka ajattelee paljon. ja joka on yhtä aikaa hauras ja vahva. sellainen, jonka lähellä minun on hyvä olla. tänään sain aikaa keskustella. vaihtaa ajatuksia elämästä. puhua ja kuunnella. ja se teki minulle hyvää.

ja sitten minä ehdin miettiä paljon itseksenikin. olla ajatuksissani niinkuin sanotaan. vaikka tein siinä samalla muuta. ajoin autolla ja kuuntelin musiikkia, jossa linnut ja ukkoset. niitä minä kuuntelin paljon ennen. kuuntelutinkin. ja opetin ihmisiä löytämään ajatuksiaan. nyt tuntuu, että harvoin ehdin itsekään minnekään ajatusmatkoille. pitäisi varmaan enemmän kuitenkin.

täällä puut ovat korkeampia kuin lapsuudessani. niillä on enemmän aikaa kasvaa. ja kalliot. niitä olen oppinut näkemään vasta aikuisena. enkä päälle uskalla kiivetä. minun maisemani kuitenkin on pelto tai meri. että näkyy kauas. ei korkeusvaihteluja. sellainen on vapauttavaa. sellainen opettaa, ettei tarvitse piilotella itseään. ettei voi piilotella itseään. ja monta maisemaa olen ehtinyt kiertää. monta ihmistä tavata. kaikki heistä piirtäisivät niin erilaisen kuvan minusta. sillä elämäni on ollut värikäs. ja joka paikassa minä olen ehtinyt niin kovin paljon muuttua. juurtuminen on vielä oppimatta. sitä opettelen.

jääkylmyyttäkin ja aamupalaa

niin se aamu vain nousi tänäänkin. vaikka eilen kuului rytinää eduskunnan muutoksissa. ja meillä pihallakin. kun jäät tipahti kalliolta. pari sellaista henkilöauton kokoista. jäivät kiinni rinteeseen onneksi. reilusti jumppapallon kokoisia tipahti pihatielle. terassin eteen. kyllä tuntui hyvältä. että kaikki olimme sisällä. jos olisi osunut. olisi uponnut. lopullisesti.

grillikausi on nyt totisesti avattu myös. kaupastakin oli makkarat loppu. lapsille kelpaa onneksi nakitkin. ja joitakin pihvejä löytyy aina. herkuteltu jo kanalla ja possulla. salaattikin taas kuluu keittössä. ihanaa näin keväällä, kun helpommin ostelee kaikkea tuoretta. 

eilen tein uudenlaista salaattia:

jääsalaattia

kurkkua

paljon ruohosipulisilppua

fetaa

kurpitsansiemeniä

tänäaamuna puolestaan herkuttelin palttoonnapeilla. katkaraputuorejuustoa. paljon ruohosipulia. mustapippuria. näitä kannattaa tehdä aina paljon. aivan ihastuttavia. vaikka alkupaloiksikin.

varpaita palelee. pihalla aurinko ja varjo vuorottelevat. tuulee niin, että kesä sieltä taitaa olla tulossa jo. piha melkein kokonaan sulanut jo. lumesta. jäätä taidamme ihailla vielä pitkään. ja arvaatteko. sinivuokot kukkivat jo. tulppaaninvartta puskee. pääsiäislauantaina sytytämme kokon.

terveyttä tulevaks vuodeks

 virvon varvon vitsallani

tuoreeks terveeks

tulevaks vuodeks

vitsa sulle

palkka mulle

harvoin niin iloisia kasvoja aamusta. kun aamupala vielä kesken. palmusunnutai siinä sitten. runoa lausuvat lapset. ja yhä uudelleen soi ovikello. kuinka voisinkaan lapselleni paremmin kertoa pääsiäisestä. palmunoksistakin ja aasista siinä samalla. ja hiljaisessa mielessä kasvaa kevät. minussakin.