lauantai 25. kesäkuuta 2011

matka vai aatto


keskikesän juhla. keskellä kesää juhla. vaikka kaikki lomat vielä edessä. eikä keskikesältä siksikään tunnu. alkukesältä vain. heinäkuu on kesää. ja elokuu on loppukesää. mutta onpas kiva että kesää kuitenkin. vaikka eniten minä pidän syksystä. ainahan sanotaankin, että odotus on parempaa kuin juhla. aatot mukavampia kuin varsinaiset juhlapäivät. 


että onkohan niinkin. että lapsuus ja nuoruus enemmän elämän aattoa kuitenkin. ei sitä pitkää juhlapäivää niinkään. enimmäkseen kotona vietettyä. vaikka sitä ei voi tästä juhannuksenajasta sanoa. että liikaa olisi kotona ollut. niin myöhään tulimme aattonakin kokonääreltä, että saimme kokea "lapset-autosta-nukkuvana"-ilmiön. päiväunille ovat kyllä useammin alkaneet, mutta yöunille. mukava.

minä en kerännyt kukkia tyynyjen alle. minä en juossut ruispellosta. saunoin kyllä tammivihdalla ystäväni kanssa ja nautin. mieleni, ruumiini ja henkeni. kaikki aistit avoimena nautinnolle. sillä juhlaa ei varmasti ole elämässä liikaa.

torstai 23. kesäkuuta 2011

keskikesä tulee tuulen saattelemana


MUUMIPEIKON JUHANNUSRUNO

Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson

suloistakin suloisampaa keskikesänjuhlaa kaikille teille, lukijat ja katsojat. minä kuljen meriä ja mantuja seuraavat viikot. popsin ruoaksi jäätelöä ja jälkiruokasi sulaa suklaata. ehkä poimin suuhuni mustikoita. niin että käsi värjääntyy myös. siksipä päivittelen varmasti harvempaan kuulumisiamme. tai mistä minusta tietää:D

ja kun elokuu alkaa, viimeistään silloin taas päivittäiset annokset tarjolla. mikäli maltan pysyä poissa uudesta saunastamme. nyt kannamme pesukoneen lepäämään olohuoneeseen ja toivotamme remonttimiehet tervetulleeksi.

viileää hellimistä


aina ei rakkaudentunnustuksen olla lämmin. se voi olla ihanan viileä. ja suloisen makuinen. parhaimmat jäätelöannokset voi rakentaa ruokalautaselle, niin syöminen on helpompaa. voi alusta asti valita, mitä lusikassa missäkin vaiheessa on. toisin, kuin korkeissa ja suipoissa kipoissa.

jäätelöannos:
appelsiinijäätelöä
sulaa valkoista suklaata
pieniä vaahtokarkkeja
keksinmuruja
banaaniviipaleita

nautitaan, vaikka huuto ympärillä sattuisi korviin:D

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

mielikuvia vain. ei oikeita ollenkaan.

ei onnistu kuvien lataaminen. aina ei onnistu mikään muukaan. mutta pikkuherran löytää siitä huolimatta aina eri paikasta, kuin mihin hänet jätti. 

ja sitäkin ehdin tänään pohtia. että varjo on aina erilainen kuin oikea tilanne. sillä potkasin itseäni varjokuvassa, vaikka oikeasti käsi ja jalka olivat kaukana toisistaan. sellaisia ovat myös jutut. jos jotain tapahtuu, niin vähitellen juttu on muuttunut ihan erilaiseksi kuitenki. sellaista se on elo.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

tosi sopivat!




turha yrittää äidin väittää kenkien olevan liian pienet. sillä tyttäreni sanoo, että ne ovat tosi sopivat. ajatella. jos itsekin osaisi ajatella noin. ku elämä puristaa ympärillä. että tämä tilanne ei ole pelkästää sopiva minulle. vaan tosi sopiva. näkisi vaikemmankin ajan tärkeänä. vaikka ei sen puoleen, tuskin neitikään näillä tarpoisi kilometritolkulla. pian kaipaisi väljempiä kenkiä hänkin.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

maanantaiprinsessa


siitä on reilu vuosi kun sukulaistytöillä oli prinsessajuhlat. ja tietty pojat oli sitten viittoineen kaikkineen prinssejä. innostuttiin siskon ja kälyn kanssa järkkäämään lastenjuhlat. ommeltiin puvut lapsille. helppoja herkkuja, pikkuleipien koristelua ja kruunut. ongintaa ja lauluja.


nyt vähän jo rikkoutunutkin puku löytyi kaapista, kun aloin etsiä neidille päivävaatteita. kovasti se oli pitkän tauon jälkeen mieleen. ja näin arkiviikkoni alkoi prinsessan seurassa. arki vain erilainen kuin satu. pikkuprinssi unilla. ja toivotaan, ettei prinsessa sitä herätä. osaa sen nimittäin aika hyvin.


mutta tämä mekko on niin helppo tehdä, että tällaisia roolivaatteita voisi olla joka tytöllä ystävillekin asti. yläosan voi tehdä yhdestä tai kahdesta trikoopalasta. ja alaosa valoverhosta, joita saa kirpparilta todella "vie-pois-hintaan". tämän voi hurauttaa vaikka pelkällä saumurilla, sillä se kestää perusleikit kuitenkin. ja kuten huomaatte, menee pitkään! prinsessaista viikkoa kaikille.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

maistelua ja muisteloa


minä halusin viedä perheeni yllätykselle. harmitti vain, että mies sattui aamulla lukemaan lehdestä jutun. siinä kerrottiin uudesta jäätelöbaarista. enkä malttanut olla paljastamatta, että juuri sitä olin suunnitellut. luomumaidosta tehtyjä jäätelöitä. aitoja makuja. neiti sai melkein itsensä kokoisia lakuja jäätelöannokseensa.


kahvi oli parempaa kuin aikoihin. minun lemppariani oli vihreätee-jäätelö. mieheni piti lime-vaniljasta. neiti taisi rakastua suklaakastikkeeseen, johon dippaili viinirypäleitä ja banaaninpaloja. tuli sellainen olo, että pitäisi matkustaa uusiin paikkoihin enemmänkin. kokea ja maistella yhdessä. muutakin kun arkea.


aamulla taas arki. toisaalta minua viehättää tällaiset sadepäivät. saa rauhassa keskittyä elämään. tällaisten touhukkaiden viikonloppujen jälkeen se tuntuu erityisen mukavalta. ainakin maanantain puoleenpäivään saakka! mukavaa tulevaa viikkoa kaikille.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

muistan


löysin koneelta vanhan tietokonepiirustukseni. 
olin unohtanut senkin ilon. 
sillä onhan elämässä niin monenlaista, 
joka tuo hyvää oloa. 
esimerkiksi:

-vihreäksi vaihtuvat liikennevalot
-piharuusujen tuoksu
-nukkuminen todella myöhään
-tähdet
-se, että suomi on pitkä maa
-vanhan ystävän syntymäpäivän muistaminen vuosienkin jälkeen
-vanhan kuitin löytyminen
-tulen syttyminen kiukaaseen
-vanhan muiston esiin pomppaaminen
-pinkki

-kaivata toista vuodenaikaa
-vanhaan vaatteeseen mahtuminen
-jonkun vanhan esineen löytäminen
-pukeutuminen vaatteeseen, jonka on taskussa rahaa
-juuri sopivaan aikaan tuleva puhelu
-tulla kotiin, ja molemmat lapset nukkuu
-maistella ruokaa, jonka makua ei osaa kuvitella
-ymmärtää vitsi väärin. nauraa sille silti. ja joskus nauraa uudestaan, ymmärtäessään oikein
-kierrellä kuumana kesäpäivänä viileässä kaupassa
-auton ilmastointilaite

-teltassa nukkuminen
-tavata ystävä vuosien yhteydettömyyden jälkeen
-lukea vanhoja kirjeitä
-istua iltaa, vaikka tietää aamulla väsyttävän
-kokeilla jotain uutta käsillätekemistä
-luulla inhoavansa jotain, ja huomaankin nauttivansa
-pianonsoitto
-muiden soittimien soitto
-yllättää joku mieluisesti
-vaihtaa huonekalujen järjestystä

-arkionni

perjantai 17. kesäkuuta 2011

kasvupaikka


näkökulmat ovan siinä mielessä jänniä. että ne saattavat muuttaa asiat kokonaan toisenlaisiksi. että vaikka kuvitteliski. niin huomaa sen ihan turhaksi. ja pelotkin monesti suurempia kuin totuus. ja aina puhutaan niin paljon olettamuksista. itsekin niitä kylvän. ja sitten huomaan olevani väärässä. ja joskus ajattelen itsestäni rumemmin kuin kukaan muu. sellaisten päivien jälkeen on ihana kuulla kauniita sanoja.


meille tullaan vaaleanpunaisten lubiinien kutsumana. meidän perhe asuu täällä.  meidän perhe on muotoutunut tällaiseksi. meillä on erilaisia tapoja. jotkut niistä ovan ihania. ja joistakin toisista taas on vaikeaa yrittää kasvaa eroon. kaikki perheet ovat siinä mielessä samanlaisia. että kaikissa kipupisteet. ja asiat, joita itse tai muut arvostavat. välillä minä olen onnellinen perheestäni. välillä kaipaisin jotain ihan muuta. sellaista keveämpää.


ennen yötä vesisateinen taivas oli kaunis. taivaalla on niin kovin monenlaiset kasvot. ja ilma vaikuttaa niin kovin paljon siihen, millaisina asiat näkee. että tavallaan taivaan värit vaikuttavat siihen näkökulmaankin, millä katsoo asioita. tänään minä olen saanut olla mukana sekä ilossa ja surussa. molemmat muuttavat näkökantaa. ja siinä käsikädessä ollessaan, se saa asiat erilaisiin mittasuhteisiin. ja se pitäisikin aina muistaa. mikään ei kestä aina.

torstai 16. kesäkuuta 2011

hiljaisuus


minä etsin tänään mustia kenkiä. minä en löytänyt mieleisiäni. lankkasin vanhat kenkäni mustiksi. pidän niistä. ne ovat niin pehmeät. minun käteni tulivat vähän mustiksi myös. ja vaikka kävimme tänään kahvilassakin syömässä jäätelöä. niin jotenkin en osaa nyt kirjoittaa siitä.


olen soittanut tänään paljon pianoa. kun osaisi soittaa niin, että se saavuttaisi sydämiä. sillä musiikki on meille niin monille tunteiden kieli. taidekin. monenlaiset kuvat. ne auttavat meitä ymmärtämään enemmän itseämme. joskus jopa auttavat löytämään tietä toisiemme luo.


kun aurinko laski. se heitti varjonsa pianon koskettimiin. se oli herkkä hetki. sillä olin melkein yksin silloin. ja vasta valokuvasta huomasin. että pianossa on pieni lovi. elämässä sattuu niin monenlaista. enkä minä osaa jatkaa nyt enempää.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

päivä


elämä olisi paljon yksinkertaisempaa ilman adjektiivejä. välttäisimme väärinkäsityksiä. välttäisimme suurentelua. välttäisimme vähättelyn. ehkä välttäisimme myös kateuden. ei hehkutuksia. ei ylenpalttista fiilistelyä. mutta ei ehkä kummasteluakaan.


kertoisin vain oleellisen. tein kakun. siinä oli suklaata. söimme sitä vieraiden kanssa. naapurintytöt olivat apuna. he leikkivät tyttäreni kanssa pihallakin. ja minä virkkasin. pikkuherra nukkui. välillä hän ruokaili. mies oli töissä. ja kun hän saapui. lähtivät tytöt takaisin kotiin.


värit jäisivät. muodot. tuoksut. miten voisi olla minkään värinen, jos ei adjektivejä enää. miten voisi olla minkään mallinen. miten voisi tuoksun tuntea. itse asiassa tunteetkin loppuisivat. mikään ei tuntuisi miltään. tai ainakaan sitä ei voisi ilmaista. olisi robottielämää vain. 


olimme eilen katsomassa kaloja. tyttäreni sai koskettaa merisiiltä. me emme saaneet käyttää salamaa. siksi otimme videoita useamman. tallentaaksemme kalojen rytmin. miten kertoisin siitä. jos ei adjektiivejä. ehkä elämässä kuitenkin kuuluu olla värejä. muotoja. tunteita. ne ovat minun tapani hahmottaa maailmaa.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

huomenta


joskus aamut ovat kivoja. vaikka olisi sellainen pikkutyttö, jonka harrastus on ensin herättää muut. ja sitten itse nukkua pitkään. silti nautimme kovasti hitaasta heräilystä. sen jälkeen ku alkujärkytys oli kaikonnut. siis järkytys siitä, että uni jäi itsellä kesken.


pikkuherralle katamme ruoan lisäksi leluja. tärkeintä kai, että oppii pöydän ääressä istuessaan viemään asioita suuhunsa. siitä se ruokailuharjoitus alkaa. vaikka kyllähän keksit jo menee. ja maissinaksut. hassua, miten luontaista on lapsen itse oppia syömään. saa nähdä, jääkö hänelläkin kohta lusikka. isosiskohan aloitti kahdeksankuukauden iässä sormiruokailun. koska kieltäytyi itse lusikoista. ainoa huono puoli oli se, että puuro jäi tauolle. mutta on sittemmin palannut ruokalistalle.


kyllä. meidän aamupalapöydälle on taas kertynyt liikaa kaikkea. pari käsilaukkua.. (oho). ja pikkuherran lakkikin kätevästi rullalla servettirasian päällä. onneksi arki on keskeneräistä. tai puolittaista. ja silti useimmiten nautittavissa. hyvässä seurassa. mainiota tiistaita kaikille.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

vesi vanhin voitehista. mielenvoitelua.


minun kesätoiveeni on toteutunut. sadetta! ihanaa sadetta. vilvoittavaa sadetta. sukkahousuja ja villatakkeja. se on kesässä ihaninta. kerta ei enää ole sörkänvinttiä peltikattoineen ja kirjoineen. se oli lapsena niin parasta. lukea vesisateella peiton alla. ihania vilpoisia lomapäiviä. ja yhtenä kesänä opiskelin esperantoa. enää en muista sitäkään yhtään.


minä olen virkannut pikkuystävälleni myssyä. hänen äitinsä toivomuksesta. ja sitten ajattelin tehdä vielä muutaman lisää. jos se malli kehittyisi pikkuhiljaa. kokojen arviointi. kerta ainahan vähän venyy puuvillainen. mutta toisaalta vauvakokoinen menisi sitten pidempään.

 

olipas rentouttavaa käydä sateella ajelemassa autolla. kuunnella sademusiikkia ja pikkuisen myös pikkuneidin purkkatoiveita. mutta lupa syödä purkkaa vain valvonnan alaisuudessa vielä. joten se toive jäi toteuttamatta. kaupassakin olisi kaikkea mennyt ostoskoriin. ja menikin. toisaalta nauratti ja toisaalta ärsytti se omatoimisuus.


ai, miten olen viehtynyt näihin kuviin, jossa värit päin mäntyä. vaikka en tiedä näyttösäädöistä mitään. että mitenköhän erinä näkyy kaikki muilla. mutta ainahan voitte ajatella, että minulla on kivaa kuitenkin. minä en jaksanut mennä kuvaamaan vesipisariota, vaikka olisi haluttanut. sillä maha on liian täysi suklaasta. ja ensikerralla, kun lähdemme retkelle, pakkaan eväät tähän suloiseen boxiin.

enkä voi olla sanomatta sitä, miten nukuimme kaikki kolme. päivällä. ku kerrankin hiki ja nahkeus ei peittänyt ihojamme. sen jälkeen ystävän tekemä mehu maistui hyvälle. ja seura todella virkisti. katkonaisista hikiunista on ollut kyllä se hyvä puoli. että muistan erään taidenäyttelyn paremmin. mikä helpompaa, kuin nauttia taiteesta unissaan!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

vilvoittavalla tuulella hyvästelen paahdetta



enemmän lapsia kuin aikuisia. enemmän jutustelua kuin uimista. enemmän varjossaistumista kuin auringonpalvontaa. taidamme vähitellen tottua tällaisiin säihin. ymmärrämme, ettei kannata tehdä mitään. huolentia vain, että jokainen saa tarpeeksi vettä sisäänsä.

ennen minä olin se, joka vihasi eniten aurinkoa. saanhan siitä ihottumaa. eikä helle ole mieleeni ollenkaan. nyt luulen, että suurin tuskailija on pikkuherra. mutta tuulta me rakastamme molemmat. sellaista, joka vilvoittaa. ja unta. minusta tuntuu, että meidän perheessä on nyt kaksi kesäallergista. meillä molemmilla ollut kevätnuhakin. kukkanuha.


päivä oli pitkä ja ihana. huipentui pilvien saapuessa varjostamaan ystäviemme pihaa. johon ihan lopuksi menimme grillailemaan. mukavan päivän jälkeen väsymyskin tuntuu paremmalta. ei sellaiselta ollenkaan, kun vaikeiden päivien jälkeen. ja minusta tuntuu siltä, että ennen unta me näemme vielä salamoita. ja minä mietin, miten olisin siirtämättä pelkoani pienimpiin.

ihanaa, vilvoittavaa tulevaa viikkoa meille kaikille. jospas nyt ehtisi virkkailemaan. ja tiedättekö, minun on tehnyt pitkään jo mieli piirtää ääriviivoja paperille. ehkä niitäkin ehtisi taas. kuullaan taas.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

karsi tai kärsi




koko päivän siivosimme varastosta kaikkea turhaa pois. ja otimme taas jäätelön. koko päivän siivosimme. ja keitimme kahvit. koko päivän siivosimme ja pidimme tauon. koko päivän siivosimme ja lämmitimme saunan. 

koko päivän me hikoilimme. emmekä paljon jaksaneet muuta. mutta silti komero on nyt tyhjä. ja olkkari täysi. mutta onpahan saatu tyhjennettyä komeroa ja mieltä kuitenki. paljon turhaa tavaraa oliki kertyny. ja kohta sen entisen sotkun kohdalla seinät kaatuu ja kodinhoitohuone siinä sitte. ku olkkarissaolevat tavarat on sadepäivinä jaksettu siirtää uusiin paikkoihin, niin iloa se on sitte.

siksiki mielen sai niin hymyileväksi löytämäni teksti. KARSI POIS (jokseenki) TURHA. niinpä. ku olis toiminu ajoissa, olis tääki hellepäivä vietetty rannoilla.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

käsitöitä. ihanaa.


kun auton mittari on näyttänyt neljääkymmentäneljää seisoessaa muutaman tunnin auringossa. ja vaikka ajeltiin ja päästiin varjoon, saatiin se parhaimmillaan laskemaan vain kolmeenkymmeneenkuuteen. sellaisen mielekkään, mutta voimat vetävän vierailun jälkeen tuntui ihanalta kotimittarin näyttäessä kolmeekymmentäkahta varjoastetta.

ja kotimme oli viileä sisältä. niinkuin aina on. että rannallelähtö kuitenkin jäi. vaikka eväitä valmistellessa ajattelimme samalla sittenkin syödä enempi kotona. ja täällä ollaan vieläki. tuulikone kuljettaa ilmaa. ja minä virkkasin. pitkästä aikaa! neiti sai kesäpipon. sillä se isompi kukkapipo katosi. taidan aloittaa pikkuherralle jotain vastaavaa. näissä tuulettuu pää, mutta vähän suojaavat auringolta kuitenkin. 

jännä nähdä, millainen kesä tulee. että tuleeko se kolmas hellekesä peräkkäin. vai oliko ne hellepäivät tässä. millaisia säitä sinä toivot loppukesäksi?!

torstai 9. kesäkuuta 2011

kuvia kesästä





onneksi elo aina voittaa. ilo palaa takaisin. vaikka ystävän tekstarina aamulla. "mennäänkö rannalle?" mennäänhän me ja viivytään siellä kunnes eväät ja voimat loppu. monta tuntia kuitenki. eikä sitten tunnu niin raskaalta kaikki enää. löytyy niin kovin monta kaunista asiaa.



enkä minä uskaltanut kuin kastella varpaat. vaikka neiti kovastikki ui. pikkuherra nukkui rattaassa ja huusi kauhuissaan varpaiden koskiessa vettä. ei taida kakskytasteinen riittää. odotellaan heinäkuuta. nyt kaikki vain on. ei oikein jaksa enenpää tänään. yhtään mitään.






paitsi neiti tietty jaksoi vielä lopuksi pyöriä muutaman kierroksen. minun aivot kaipaavat unta. pian taas talvi ja lunta. hiki pitää sitten ansaita. tai hakea kaupasta toppatakki päällä. helppoa se on tällä säällä. piste.