arvonta suoritettu

ihaninta onnea. laitan pian paketit tulemaan.

tilastoja ihmetellen, laura

p.s voisitko terhi laittaa osoitteesi mulle sähköpostilla laura.aliisa (at) gmail.com tai facessa.

yli tuhat pientä tarinaa

jos ajatellaan jokainen kohtaaminen tarinana. tarina kohtaamisena. niin tänään on juhlistettava hetkeä. että yli tuhat pientä kohtaamista jo. suurin osa minulle jäänyt näkymättömäksi. enkä tiedä, millainen jälki niistä jäi. joistakin kohtaamisista olen kuullut. jollekin tärkeä kuva. ajatus. idea. joillekin lukea arjestani. tietää, että täällä me porskutamme edelleen.

keitin itselleni kahvit. kävijälaskurissa oli 999 kävijää. jännitti juoda kahvia, sillä olin jo ottanut kuvat näistä pistaasi-valkosuklaaleivoksista. ja näitä herkutellessani kävi 2 vierailijaa. melkein tuntuu, että heille kuuluisi nämä leivokset. mutta ovat mahassani jo.

tarjoaisin mielelläni jokaisella kävijälle kahvia. vihreää teetä. aikaani ja aikaansaanoksiani. illalla rupean arpomaan sitten tuotteita kommentoijien kesken. minulle kommentit ovat olleet niin kovin tärkeitä. toivottavasti niitä satelee jatkossakin. ja jos jollakin on jokin materiaali, josta haluaisi jotain keksittävän, niin kyselkää idoita. luovuus kumpuaa ennenkaikkea vuorovaikutuksesta. minä niin ihailen teitä, lukijat. kiitos

viikot kulkevat ympyränsä ja sulkeutuvat

tämän viikonlopun aikana olen paljon ehtinyt miettimään ajankulua. sitä, miten se muuttaa ihmistä. miten se välillä kuljettaa vaikeisiin maisemiin- monesti näyttääkseen jotain uutta ja kiehtovaa kuitenkin. mutta aina eivät ajat ole suotuisat. jos itse aina saisi valita.

eilinen oli rentouttava päivä. tänään menimme anopille lounaalle ja siltä reissulta äskettäin palasimme. nopeasti meni koko päivä. nopeasti meni oikeastaan koko viikonloppu. koko viikko. ja jos jotain aioinkin saada aikaiseksi. se jäi.

mutta niinkuin tulee päiviä. tulee viikkoja. tulee kuukausia. tulee aina uusia mahdollisuuksia. tehdä ja toimia. ihmetellä ja ottaa vastaan uutta. aina alkaa uusi ympyrä. aina sulkeutuu vanha. ja se mikä kuluttaa tai väsyttää, jää. ja se mikä tuo iloa ja voimaa, jää. väsymys jää pois. ilo jää elämään. ei kaikkea tarvi kantaa mukana. jotain pientä ja iloa tuovaa vain. niinkuin nämä pienet käsirenkaat. mustemmassa iloitsee kulkunen. helisee väsymyksenkin yli hyssyttäessäni vauvaa. helisee iloa, vaikka tuntuu turhauttavalta kerätä jälleen kerran leluja lattialta.

punainen on kääritty kultaan. siinä kulkee mukana r. sama kirjain kuin vihkisormuksessani. ehkä siksi en tunne sitä niin omakseni. jokaiseen syrämeen mahtuu vain yksi r. niin se menee. pidettävä sydän yhtä aikaa tarpeeksi pienenä ja suurena. ihmeellinen tämä elämä.

ja jos joskus ihmettelenkin kyyneleiden määrää. niin ne kuivuvat kaikki. ja tiedän senkin. että monta kertaa on mahaan sattunut nauru. ja miten iloa tuo pienet asiat. tämäkin. ja huomenna koittava arvonta. niin lähellä tuhatta jo. ja kuitenkin vasta reilu 2 viikkoa takana. niin kiitollinen olo teistä. jotka minun ajatuksistani olette halunneet tietää. huomenna saanee fiftarilompakko napit. sitä odotellessa!

uuteen viikkoon uusin unelmin, eikö?
larppa

laiskotteleva ja läskistyttävä lauantai

kertakaikkiaan, miten voi olla laiska olo. aamusta en ollut ollenkaan valmis nousemaan. halusin pitkittää heräämistä. loppujen lopuksi minä ja herne saimme pötkötellä. keijukorva vei isänsä ulkoilemaan ja hakemaan saunapuita. aamun ratoksi laitoin mutteripannun hellalle. harvoin aamuisin on aikaa keittää lattea. tai ei se tule edes mieleen. niin rutinoitunut aamumme on. keijukorva valitsee jugurttia tai muroja. tai puuroa tai leipää. minä yleensä otan samaa. ja iso pannullinen väkevää kahvia. ja samalla herne syö. vaikka toivoisin sen nukkuvan. vaipparallia ja kiirettä potalle. monta kertaa keskeytyvä aamupala.

mutta tänään toisin. join rauhallisissa merkeissä. nautin pikkusiskon antamaa suolasta piirasta. luin hömppälehtiä. nautin monta rauhallista kuppia kahvia.

sen jälkeen siivoilua ja touhuilua. lounas päätettiin kattaa olkkarin puolelle. tuntui juhlavalta tavallisena lauantaina leikkiä juhlaa. toisaalta, tälläviikolla ei olla taittu olla samaanaikaan ruokapöydässä kertaakaan. ja miten eri lautaset ja aterimet voivatkaan nostaa syömähetken puoli metriä korkeammalle.

iltasella tässä teimme vielä pestopasteijoita ja omppumuffineja. joimme kahvia. sellainen keveä iltapala saunan päälle. ihana lauantai. hiljainen musiikki.

tänään muistelin heppahelistimiä. näitä virkkasin turhautumisen estämiseksi keijukorvan vauva-aikana. ehkä meidän vauvat ovat sitten olleet sen verran mahavauvoja, että parhaiten on saanut oman hetken pomputtelemalla samalla vauvaa. siinä sitä herkäsi kuluu tunti jos toinenkin vauvan nukahdellessa ja virkkaamalla. nämä hepat ovat siirtyneet kaukaisemmille laitumille. pitäisiköhän taas joku päivä aloitella näillä. vai olisiko tämän kevään helistimet vain marakassimallia.

pian kävijöiden määrä kipuaa tuhanteen. nyt suunnilleen 850. sitten arvon muutamia tuotteita. arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän. kerro lisäksi, mistä tuotteesta olet tekemisestäni olet erityisesti pitänyt.. lisäarvan voi saada kommentoimalla jotain muuta kirjoitusta. eli kommentoimalla kaikkiin voi arpojen määrä kohota pariinkymmeneen. ja katselen vähän tykkäysten mukaan, mitä lähtee matkaan. onnea kaikille. tosiaan aikaa on siihen tuhanteen asti osallistua. eli korkeintaan alkuviikkoon näillä kävijämäärillä!

tallustelin tampereen teitä

tulipas sitten aamutuimaan, huonosti nukutun yön jälkeen päähäni hyvä idea. pyörähdänpäs tampereella lasten kanssa. ei muuta, ku pakkaamaan ja miettimään. ja sitten autoon. herne nukkui molemmat matkat kuin tukki. keijukorvakin otti unia. mitä nyt huusi ja itki vähän menomatkalla. tulomatkalla oli oikeinkin rattoisaa. eka kertaa kahden lapsen kanssa melkein 500km samana päivänä autossa. mutta oli oikein hyvä reissu.

sillä välin, kun olemme nauttineet kohta etelään lentelevän pikkulinnun seurasta syöden kakkua ja käyden suloisessa kaupassa. sillä välin on mieheni armeliaasti ensin raatanut työssä. ja sen jälkeen miesten kanssa saunonut. eiköhän tuo yöllä aja sadankilometrin matkan vielä kotiin! näin se päivä vain vierähti. löysin ihania uusia leimasinmusteitakin. pyörittelin ideoita ajellessani moottoriteitä. on se vaan rentoa, että pääsee ohi halutessaan. ja onnekse se emme olleet me, joiden takia poliisit ja ambulanssit olivat liikenteessä. 2 kolaria näimme matkalla.

nyt pitänee aloittaa rumba. että nuo rakkaat on unessa ennen aamua. ja pääsen vaikka vähän virkkuuhommiin. ihanaa aloittaa viikonloppu oikein tampereen reissulla. jäi juhlava olo. hetken katsella ihmisiä. leikkiä ihmistä. maalaistollo sammuttaa nyt pihavalon ja ihailee pimeyttä. kohta ne on katuvalotki jo pimeenä. hyvää yötä.

naisellista

olen ostanut kaunista, karheaa puuvillalankaa, jolle en ollut keksinyt varsinaista käyttötarkoitusta. niinpäs ajattelin virkata siitä jotain.. matkan varrella innostus kasvoi, ja ajattelin tehdä siitä pikkulompakon. niinpä puolivälissä virkkausta menin katselemaan niitä kliksaus-juttuja lompakoihin. ärsytti periaattesta, että ne on askartelukaupassa kalliimpia ku halpaliikkeissä valmis tuote. ja sitten en ostanut halpamarketistakaan, ku olis ärsyttäny purkaa toisten tekemä valmis työ. niinpä päädyin nepparimalliin.

näitä lompakoita/pussukoitahan kertyy. jokainen käsityöläinen myy niitä. ja ne on useasti niin kovin ihastuttavia. että minullakin useampi odottaa käyttötarkoitusta. niinpä päätin tehdä jotain, mitä en ole nähnyt kenenkään markkinoivan. pussukka terveyssiteille.. ja asian hämäämiseksi, tai en niin julkistamiseksi päädyin leimailemaan tuon sanan hollanniksi. damesverband. aika kaunis sana. maalasin ensin valkoisella maalilla pussukan. ja sitten tekstiilimusteella painelin sen tuohon. kivasti tuli sellainen rosoinen pussukka.

että näin naisellisissa ajatuksissa tänään. eipähän aina mene lasten lelulootaan kaikki tekeleet.

varastettuja ideoita

väliin ideat vain pulpahtelevat päähän. toisinaan pitää virikettä hakea. toisinaan muiden ideat muotoutuvat ja yhdistyvät päässä. väliin ei ole edes tajunnut matkivansa tai hyödyntävänsä toisten ideoita. sellaisia ne aivot tai alitajunnat on. työskentelevät paremmin kuin muisti.

näissä juuttikoreissa olen hyödyntänyt tilda-jojoa. eli tuollaista ympyrää, jota voi käyttää melkein mihin vain. tässä huopaisena, lapasissani virkattuna, kankaisena voi käyttää moneen eri tarkoitukseen. tekee vain isomman ympyrän, jonka ulkokulman harsii ja kiristää. tsä-dää, ja sitten tulee tällainen. nappi vain piilottamaan kiristyskohta.. tässä pussukassa säilötään tuttia. mutta isommissa voi säilyttää mitä vain!

tämä kuuluu niihin ideoihin, jonka olen jossain tavannut. ja unohtanut. että kiiltokuva liimataan kartongille. leikataan kiiltokuvan ääriviivoja pitkin. sitten vain kaunis nauha. ihana kuusenkoristeena, pakettikorttina ja muuten vain koristeena. kauniita kiiltokuvia on niin paljon. syksyllä löysin ison pinon eurolla kirpparilta. arvaatkaa, olinko mielissäni. moni oli samanlainen kuin lapsena kerätty.

tällaiset keittiöpyyhkeet painelin eilen. leimasimella valmiiseen keittiöpyyhkeeseen tekstejä. idea on varastettu täältä -todella ihana idea. ja nyt kyllä pääsee leimasin ja jopa silitettävä tekstiilimuste käyttöön. nämä teimme kyllä kastamalla leimasinta kangasvärillä kasteltuun vaahtomuoviin. mitä kivoja tekstejä voisikaan painaa tyynyliinaan, likatahran päälle t-paitaan.. laukkuun. vaippoihin! saas nähdä taas.

nyt vaatii herne rakkautta. huutaa jo. muut uimahallissa. päänsärkyni melkein poissa. ihanaa!

kokeillen uutta ja erehtyen

olispa hassua, jos aina onnistuis. ei tarvis kehitellä uusia juttuja ja oppia uusia asioita ollenkaan. ei tarvis ideoida, kokeilla, innostua eikä päättää voittaa itseensä. olisipas tylsää. minulle on kertynyt näitä maanantaikappaleita useita. ja taas tuli yksi lisää.. keijukorvan liivimekosta tulikin suht tiukka liivi. mietin, et pitäisikö kutistaa tyttöä vai virkata uusi. ja tottakai päädyn jälkimmäiseen. tällaisen kun paukuttaa muutamassa tunnissa. pitää vain odottaa iltaa, jolloin herne kaipaa pomputtelua. ne on ihan parhaita käyttää virkkuuseen. ei mene itsellä hermot ja vauva nauttii..

on tämä kaunis silti. anopin vanhoilla napeilla. jotenkin innostuin mustasta. vaikka en ole pitkään aikaan muuten. silti en raskinut ostaa mustaa puuvillalankaa, kun sellaista ohuempaa minulla jo on. niinpäs mietin nyt erilaisia mustia juttuja. en helistimiä! tämä musta mekkonen matkannee pian jollekin pienemmälle tytölle. vois olla kiva sellaiselle 74-senttiselle. mekko on siis akryyliä. niin paljon kun haukuinkin sitä materiaalia:D

ja sitten kokeilin uudenlaista puuvillahelistintä. tämä on ihana pikkulapselle, joka harjoittelee vasta pitelemään leluja ja katselemaan niitä. väri ja ääni tekee siitä mielenkiintoissen. pallukan sisällä siis kulkunen. tykkään normaalistikin soittimista, marakasseistakin. mutta ei sellaista vauvalle voi antaa. puottelee päähän. tämä on pehmeä ja mukava. pian se on pikkuherneen lempilelu. siitä olen aika varma!

säilöä muistoja. säilöä lapsuuden prinsessaunelmia

ei pelkästään prinsessat- vaan joskus jopa se puoli valtakuntaa- tarvitse laukkuja. niinpäs tämän päivän virkkuukoukku on hyväillyt vähän juhlallisempia lankoja. sellaista kimmeltävää valkoista sekä pinkkiä ja vaalenpunaista pörrölankaa. vitosen koukulla kun päästelee, saa laukun valmiiksi alle puoleen tuntiin. sitten vain nappivarastoa kaivelemaan..

tämä laukku taitaa kuulua sille prinsessalle, joka on niin tavallinen, ettei tunnista aina edes peilikuvasta itseään. sellaiselle, joka osaa vähän kaikkea. mutta ei loista missään. arkiprinsessalle.

tämä kulkenee räväkkäälle prinsessalle. sellaiselle, joka pääsee valokeilaan. sellaiselle, joka on. joko sitä tai tätä. ei koskaan jotain siltä väliltä. raidat on raitoja. piste. nappi on musta. piste. ei kompromissejä. ei valinnanvapautta. asiat vain ovat. ja se tuntuu parhaalta.

tämä kulkeutunee joko jämäkälle, varttuneelle prinsessalle. tai sitten sen saa hyvin kasvatettu prinsessa. sellaiselle, joka on varma. pukeutuu aina tummansiniseen. ei sano mielipidettään turhaan. vastaa kyllä ympäripyöreästi, jos jotain kysytään. ja usein kysytäänkin vain kohteliaisuudesta.

pienelle prinsessalle. jokohan se kävelee. menevätköhän ensimmäinen hiuskiehkurat säilöön tähän pikkulaukkuun. prinsessan, joka saa ja jakaa hymyjä. ehkä jokeltelee jotain kaunista. ihmeteltävä. pikkuinen. niin kovin viaton.

asiallisten asioiden säilytykseen. tai johonkin käytännönläheiseen. tai prinsessalle, jolla on jo oma puhelin. ehkä kynä ja muistivihko. sellaiselle, joka vasta aloittelee prinsessauttaan. vähitellen kasvaa oikeaksi neidoksi. kehittyy. epäröi. miettii. unelmoi. muistattehan, sellainen varma epävarmuus.

monenlaisissa muistoissa lapsuudestani kätken näihin laukkuihin. oli mukava miettiä tyttöyttä minussa. nyt nämä tuntuvat aivan liian rumilta ja lapsellisilta makuuni. mutta olenhan ollut pieni. ja olen ollut tyttö ennen tätiytymistä ja aikuistumista. tuntui hyvältä antaa sen tytön minussa sanella ohjeita tämän päivän ajan. hymyilytti ihan.

mutta nyt on iltapalahampurilaiset valmiita. ei ihan prinsessaruokaa, mutta hyvää!

kuka lahjoittaa meille ensisyksyn omenat?

kun kolattiin tässä kerran lumia, huomasimme pupujen päässeen aterioimaan omenapuidemme rungot melko pahoin. pitäähän pupujenkin tietty ruokaa saada, ja omenoita on tullutkin aina ihan liikaa. moni ystävä on hillonnut ja silpunnut omenaa puistamme, kun sato on ylittänyt kotitarpeemme. silti jo nyt huolestuttaa, miten käy ensisyksyn sadon.

muutestaan puput ovat oikein mukavia. harmittaa vain, että käyvät niin kovin salaa. mieluummin opettaisin eläimiä ikkunamaisemaa kuin kuvakirjaa katsomalla! olishan se hienoa saada tuohon puutarhaamme kirahvikin käymään:D punatulkut, talitintit (tai tilitantit, miten keijukorva asian ilmaisee) ovat varsinkin ennen joulua olleet ahkerasti lintulaudalla. närhi on ihastuttavan värinen, oravat leikkisiä. niitä on niin ilo katsella, ja tavallaan ne tuovat seuraa tänne taajaman ulkopuolelle. ihmisiä kun ei ikkunoistamme näy edes päivittäin. autoja sekä busseja kyllä.

monista eläimistä meillä on heti sanoja sanottavana. koira on yleensä leikkisä tai uskollinen. kissa on itsenäinen ja ylväs. mutta millaisia sanoja teille tulee mieleen pupusta?

nämä puput ovat siskokset. ei heti arvaisi.

juhlaa, voi niin juhlaa

en ole sitten tänään saanut tehtyä mitään, paitsi 10 litraa keittoa. meille on vähitellen ystävien kesken muotoutumassa tapana, että uudet vauvat saavat tilkkupeitteet. jokainen nainen virkkaa/kutoo kymmenisen lappua, ja sitten yhdistetään. tänään sai omansa pikku herne!

ja sitten vietimme mukavan illan. hälinän keskellä joku aikuisista laski lasten lukumääräksi 22. aikuisia taisi olla suunnilleen saman verran. kukaan ei niitä ehtinyt laskemaan. kahvia kyllä meni monta pannua, vieraat toivat jos jonkinlaista herkkua. syöty siis hyvin.

saunottiin. laulettiin. vaihdettiin arkikuulumisia. naurettiin. sellainen ihana päivä. ja ennen kaikkea ihanat ystävät. ihana peite. ihana verne. nyt on aika laittaa perhe unille, sen verran talo hiljentynyt. useissa autoissa lapset varmasti jo unessa. jäipä mukava olo.

perjantait on kakkupäiviä

eiliset eväsrakentelut saivat minut aivan innostumaan. tein illasta vielä muffinin puolivalmiiksi. aamulla sitten täytteet sisään. en vielä tiedä, laittaisinko tähän helmiä vähän strösseleiksi. naurattaa vain tämä kuva, ku ikean muovinen jäätelökippo näyttää ihan pesuvadilta. kätevästi laitoin muovisen ympyrän pohjaan, siis sisäpuolelle ennen vanua. näin muffini säilyttää muotonsa ja pysyy myös ilman "pesuvatia" pystyssä. näytti vain tuossa astiassa niin kauniilta livenä. no, kuvat kertoo aina omaa tarinaansa.

niin kakkupäivä. kysyin keijukorvalta aamutuimaan, että mitä tehtäisiin. ajattelin lähinnä, että luettais lumiukkokirjaa (se lelukirja, joka tulee ennen joulua ja jonka kannessa on lumiukko), joka on suosikkikirja. sieltä etsitään aina robotti, lentokone, helikopteri ja saha. sekä hello kitty, jolla on sukelluslasit päässä. sen kohdalla kuuluu sanoa "silmälasit, ei tartte pelätä". siis keijukorva sanoo. joskus etsitään myös leluja, joita on mummun luona.

ei sitten luettu lumiukkokirjaa. eikä tehty legoista mitään. vaan neiti vastasi "leivotaan. kakku." no ei se sitten auttanut muu, herkkusuu on helppo houkutella tuollaisiin ideoihin. sen verran kuitenkin pidin oman pääni, että en antanut keijukorvan rikkoa kananmunia. vaikka olisi halunnut. näki varmaan ystäviemme 5-vuotiaan auttavan minua lettutaikinan teossa. sinne meni taikinaan munat ja kuoret. ja pojan suusta tuli ihana kommentti "kaikkea voi sattua leipoessa".

ja siitä kakusta tuli ihan taivaallinen. nolo myöntää, mutta yli puolet on mennyt. ja olen kyllä vastuussa suurimmasta osasta. mutta koskaan ei ole suklaakakku ollut näin mehevä ja suloinen. sen antamalla energialla olen sitten virkannut kasan erivärisiä sieniä. kokeillut erilaisia tapoja saada paras mahdollinen malli. ehkä niistä tulee mobile. saas nähdä!

teetä on tänään kulunut kolmepannullista. sitä parasta, vihreää. pähkinäkrokanttista. ja viimeiseen kannulliseen laitettiin lisäksi tyrnihunajaa. kun pysyis nokka ja kurkku kunnossa aamuun saakka. yöt on aina vähän tukkoisia, vaikka päivällä on suhteellisen terve olo. mutta nyt kohti lauantaita vähitellen. hyvät viikonloput kaikille!

herkullisia prinsessaeväitä

kyllähän jokaisessa prinsessasadussa on myrkkyä, pistäviä piikkejä, orjantappuroita. niinpä pienen prinsessan leikkieväissä lienee lupaisaa olla myös kärpässienistä inspiraationsa saaneita sieniä. jälkiruoaksi mansikka tai suurensuuri donitsi.

vaikka luulen, että nämä virkkailukokeilut päätyvät vauvaleluiksi. kenelläkään pikkuprinsessa ilmoittelemassa tulostaan? pitäisi vihdoin tajuta ottaa poikamaisemmat värit käyttöön, niin hernekin saisi omansa! jotenkin pinkki ei kuulu pojille, vaikka muuten en ole niin tarkka. sienistä ja mansikoista voisi tulla kiva mobile tai vaunuketju.. saa nähdä, mitä niistä kehittelen. vai jäävätkö ne keijukorvan keittiöön. sellaisen sille rakentelin meidän keittiön työpöydän alle. saa kokata yhtäaikaa kanssani, mutta hieman turvallisemmassa ympäristössä. donitsi on kiva lelu sellaisenaan pikkulapsen käteen. mukavan värinen virike lapsen harjoitellessa silmän ja käsien yhteistoiminta!

eläköön muuten puiset, metalliset ja villaiset/puuvillaiset lelut. eilen ikealla petyin taas siihen tekokuituisuuteen. ehkä pitää tuota virkkuukoukkua käytellä enemmän lelupuolellakin. kesällä sitten voi samalla sahaillakin pihalla lasten kiikkuessa. kellariin kun on niin pitkä matka, että lähinnä sprayaamassa viitsii siellä joskus käydä. vaikka ihan tossa jalkojen alla onkin!

pihalla ihanan musta-valkoinen maisema. pitäisi hommata musta ja valkoinen puuvillalanka. niistä saisi aivan ihania juttuja. jospas sitä viikonloppuna pyörähtäisi lähikaupassa!

mitäs me pipopäät

sitä kuvittelee, että keijukorva olis pikkutyttö. se oli sitten illalla virkkaamani liian lyhyt. turhaa sitä tässä säässä korvia palelluttaa. niinpäs jatkettiin vähän pipoa, ja jo on sopiva. piti ottaa oikein kuva meistä pipopäisistä. jospas niitä pääsisi pihallekin kokeilemaan, kun flunssa väistyy.

tänään saimme mieluisia vieraita. naapuri tuli pullakranssin kera. rotinoita. olipas niin ikiaikainen olo, siinä se meni puolenpäivän molemmin puolin kahvitellessa sekä lasten leikkejä seuraillessa. vaikka pikkuherra melkein 6vuotta oli niin pettynyt, kun huuliharppua ei löytynyt. onhan se ankeaa, kun muistaa lelut ja sitten ne on hukassa. käyvät vielä niin harvoin. pitäisiköhän tässä ruveta siivoilemaan vähän useammin.

nyt on herne taas nälkäinen. toiselle sen sijaan ei mene alas ku suklaa ja pikkuleivät. kuihtuvat nuo herkkupastat lautaselle. itsehän saan vetäistyä parikin annosta tosta vaan! mutta nyt taas huuto kutsuu. minua taidetaan tarvia enemmän toisaalla.

innostus on ihana asia

se halus keijukorvakin uuden pipon uimahallista kotiuduttuaan. eikä auttanut muu kuin jatkaa virkkaamista. tällaisia toipilaspäiviä saisi olla lisääkin, mukava saldo: 3 pipoa. on se sitten rentouttavaa puhaa tämä virkkuu. niin monta lankakerää rentoutuksen aineksia odottaa kaapissa. pitänee pitää vauveliinia useammin jumppapallon päällä pomputuksessa, niin on kädet vapaina virkkuuseen.

saa nähdä onko unissa silmukoita. niinkuin joskus tetriksen peluun jälkeen vielä puoliunisena palikat tippui näkökentässä. hyvää yötä. huomenna keksiviikko -eli uusien keksintöjen päivä!

tiukkapipon nimipäivä

hyvää nimipäivääni kaikille. kaimoille ja muillekin. kivahan se olisi, jos kaikki olisivat onnellisia silloin, kun me laurat juhlimme. ja muut sitten meidän kanssa.

vaikka ei se niin juhlalta ole kokoajan tuntunut. yöllä heräsin kuivakurkkuisena ja nenätukkoisena. että pitikin, mutta toisaalta ei nyt ole suunniteilla mitään, mikä estäisi sairastelun.. sitä vain ei kotiäitinä pahemmin saa sairaslomia. työmäärä tuntuu entistä suuremmalta kipeänä. vaikka tänään on koneet olleet pyörimättä, eikä imurikaan ole nurkasta hihkaissut mitään ääntä.

mieheni ei tunnetusti pahemmin juhlista näitä päiviäni. tuskin muistaa tätäkään. vaikka eilen hain kaupasta uuden juhlamekon, ja sanoin että huomista varten. ja puin sen päälleni aamusta. tärkeintähäns se tietysti on, että itse muistaa itseään. näitä juhlia kun itselleen on niin vähän. ei vuosipäiviä, ei läksiäisjuhlia, niinkuin työelämässä. meinasinkin tänään kysäistä mieheltäni, että pitäisiköhän minulle läksiäisjuhlat, jos päättäisin lopettaa tän kaiken työn kotona:D mutta parempi kai se on olla haastamatta riitaa turhasta, kun niistä oikeistakaan aiheista ei meinaa ehtiä tapella tän pyörityksen keskellä.

mutta otti sitten mies ja lähti. vei keijukorvan uimahalliin. että saisin olla rauhassa. mitä nyt herne lötkötteli sylissä virkatessani itselle pipon. ei tarvi enää lapsilta lainailla valkoista pipoa. se kun tuuppas olemaan isopäiselle äidille vähän turhan tiukka. täältä tullaan, tuiskut. uusi pipo tiukasti päässä. ja sopivasti reikäkuviota, pääsee höyryt pihalle.

siispä innostan kaikkia ottamaan virkkuukoukut käteen ja mieleistä lankaa. tämänkin pipon materiaaleihin meni eilisellä pääntuuletusshoppailulla vain 2 euroa. ja toisen samanmoisen vielä virkkaa (siis jos ei laske niitä 7 muuta rullaa.... eikä keittiöjuttuja...)

voisinkin oikeastaan virkata tällaisen samanmoisen valmiiksi tulevia arvontoja varten.. muistakaapas laittaa vähän kommentteja. kun niillä pääsee osallistumaan arvontoihin!

yösyöttöjä ja lounasvieraita

onpas ollut yö. jotenkin tuntui aamulla virkeältä, vaikka muistaakseni useampaan otteeseen yölläkin yritin olla virkeä. näin ihme unia. lentokone teki hätälaskun lapsuusnaapurin taloneteen. autoin kilttinä ihmisiä, joilla oli jäänyt reissu kesken. valehtelin päin naamaa, tai ainakin se ei ollut totta todellisuudessa, unessa ehkä. ja tuttia laitoin monen monta kertaa vauvelin suuhun ihan tässä todellisuudessa.

ja tämä päivä hujahti iltapäivään tups vaan. sain ystävän lapsien kera lounaalle. lounas sitten vähän vierähti ja paisteltiin lasten iloksi vielä sinisiä lättyjäkin! vaikkei käsitöitä ole ehtinyt tehdäkään, niistä ehdimme monta sanaa vaihtaa kuitenkin. suunnitella tulevia, kehuskella menneillä. ideoita, innostua ja puhua materiaaleista. miten mahtava, että moni ystäväni on niin taitava. saa itse oppia uutta, saada uusia ideoita, kehitellä ja kokeilla.

niinpäs sekä yöllä, että nyt päivätohinoissa on ollut tutti tarpeen. erityisesti yöllä olin onnellinen tuttiketjusta, vaalea tutti kun meinaa karata aina piiloon, eikä yösilmät niitä näe. nämä virkatut ovat kivoja etenkin pikkuvauvan kanssa. ei ole helmet painamassa jälkiä rintapieleen, vaikka väliin köllöttelisi mahallaankin. niin nopea, simppeli ja kaunis.

virkeä viikonloppu

ohhoh, se on taas sunnuntai-ilta. ihan vasta vielä katselin perjantaina ikkunasta kotitietä päin, josko mieheni saapuisi töistään viikonlopun viettoon. toisaalta siitä on jo hirveän kauan. ehdimmehän vierailla ja saada saada vieraita. nauraa. valvoa myöhään. saunoa pariin otteeseen ja syödä hyvin. tänään myös hain vähän kangasjuttuja tuleviin tekemisiin. niistä toivottavasti lisää lähipäivinä.

paljon käsilläni sinänsä en ehtinyt tekemään. mitä nyt vähän virkkailla iltasella. leikkimökin mattoa. kohta se on kevät ja leikkimökkiremontti edessä. mitä siitä, että yhä on räystäisiin asti lunta ja mahdoton sytyttää leikkimökin terassilla oleviin lyhtyihin kynttilöitä. unelmissa jo tulevat remontit ja mielikuvitus hurjistelee. siitä tulee oikea luovuuden valtakunta!

laitoinpas tuohon sitten kuvan eläinkoruista. niitä olen värkkäillyt vuodenpäivät, moni sellainen koristaa ystäväni kaulaa, mutta onpas niitä vaellellut tuntemattomillekin. niin moni on löytänyt palasen itsestään katsellessaan leikkisää koiraa tai juroa karhua. ah tämä samaistumisen ihana ilo!

aika heittää hyvästit tälle viikolle. tulevalla viikolla lupaan yrittää saada lapset samaan aikaan päiväunille, että päivän oma hetki olisi taattu. yritän postailla näitä vanhempia ideoita päivittäin, jos en saa mitään valmista aikaan. ihana, keskeneräinen elämä.

hyvästellen juhlaa

vähitellen siirtyy joulu laatikoiden kätköihin. muistot sydämen kätköihin. toinen joulu omasta kodissa. monenlaisia toimia ja tohinoita. kynttilöiden valamista. lahjojen virkkaamista. ihmettelyä.

tällaisen korttitelineen tein spraymaalaaten vanhat kehyset, liittämällä siihen mustaa rautalankaa ja pihalta miehen löytämiä vanhoja puupyykkipoikia. nyt siinä koreilevat enään ihanasta nettipuodista löytämäni ihanat piparkakkupojat. ja ystäväni kaulaan päätynyt torstainen kaulakoru.

kevään myötä siihen löytänevät kauniit lehtikuvat ja reseptit. kyllä tänään tuntui niin keväiseltä tuo paukkupakkanen ja aurinkoarmaan loisto. ihanat nämä vuodenajat!

pari pientä vihreää oliota

kun herne nukkui päiväuniaan, päätimme keijukorvan kanssa leipaista pikkukakkuja. hyvin hän se menee, kun sähläri täyttelee muffinivuokia leivinjauheella, tiskaa itsensä läpimäräksi, nuolee kipon ja pöllii karkit! mutta oli meillä mukavaa kuitenkin.

nyt kelpaa viikonlopun ja vieraiden tulla!
(näin tammikuun kunniaksi leipasin muffinit rasvattomana. vahingossa. mutta sitten vähän kostuttelin voisulalla. olen ennenkin jättänyt rasvan vahingossa pois. muffinit ovat kyllä hyviä silti. ainoa asia, mihin pitää satsata, on syödä ne nopeammin. rasva kun pitää ne kostena pidempään. mutta onneksi kuvun alla ei kuivu niin nopeasti!)

nyt molemmat nukkuu. ihanan rauhallinen hetki. näitä ei totisesti meillä ole liikaa!

aivan ku tiskaaminenki vois olla innostavaa

odotellessani, että herne saisi yöunien päästä kiinni. pomputellessani. siinä samalla virkkasin keittiöön tiskiainesäilöt pinkinvioletista juuttinarusta. tiskiaineelle, harjalle ja luudulle kannettoman ja pesuainetableteille kannellisen. luutu on virkattu puuvillasta.

että sellainen hyöty on pojasta, joka rakastaa pitkiä nukutuksia. tulee tuhottua tuota kasoiksi kertynyttä materiaalimäärää! ja ehkä jotain hyödyllistäkin tehtyä. vaikka en ole vielä varma, haluanko sittenkin keittiöön luonnonvärisempää. pitää katsoa tuotoksia aamusilmin uudelleen.

naama ei ole meinannut pysyä peruslukemilla. hymyyn on kääntyny suu. niin mukavalta tuntui tämä blogin aloitus. melkein kuin olisi omaa aikaakin enemmän. hyvää yötä.

koru päivässä pitää korurasian ylitsepursuavana

tänään on tietysti aihetta myös uudelle korulle. tällainen simppeli helmikoru on todella nopea valmistaa. aluksi vain pitkä pätkä puuvillanyöriä. naru taitetaan keskeltä kahtia, ja taitokseen tehdään solmu n 1½cm päähän. näin syntyy korun lukko. sitten vain molempiin naruihin helmi, solmu molempiin naruihin yhtäaikaa. taas molempiin helmi jne. jatketaan kunnes naru loppuu, tai kuten tässä n 15cm ennen loppua. lopuksi päähän laitetaan helmi. itse laitoin solmun helmen sisään. nyt lukko jää toiselle sivulle ollen pieni lisäjuju korussa. korun voi tehdä lukottomana, mutta silloin kehotan ottamaan alkuun ainakin kaksi metriä narua. koruilemisiin!

terveisin larppa