tiistai 27. joulukuuta 2011

ilomuistoja






me vietimme joulun. me nautimme joulusta. koimme taas, miten tärkeää on nähdä läheisiä. olla sellainen kuin on. antaa ajan kulua. vaikka minä ja pikkumies yskimme lähes koko joulun. paljon unta ja voimattomuutta. vaikken tänäjouluna laulanut, koin iloa. ja olemme kotona taas. harjoittelimme sähköttömyyttä. nyt onneksi koneet taas pelittää.

raikastin vähän blogin ilmettä. ei uskoisi, että pian vuoden on jatkunut bloggaamiseni. jotenkin haluaisin nyt saada sellaisen uuden alun. väsyttävän syksyn jälkeen. sellaisen, että blogini toisi minulle yhtä paljon iloa kuin alkumetreillä. en vielä tiedä, miten se tapahtuu. omia minuutteja ehkä pitäisi saada arkeen lisää. silloin vielä molemmat lapset nukkuivat päiväunia.

olin ollut kiltti. tuntuu, että toiset näkevät minut niin paljon kiltimpänä. sellainen tuntuu hyvältä. että kaikkien hölmöjen päähänpinttymieni ja tyhmien tapojen jälkeenkin riittää rakastavia sydämiä.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

onnellista joulua, te kaikki!


minä sanon onnellista joulua. minä kuiskaan, ole uskollinen itsellesi. pyri muita huomioidessasikin toimimaan niin, ettet lisäisi kuormaasi. että sallisit itsellesi ilon ja levon kuitenkin. rakkauden.

sillä mitä muuta joulu on kuin lepoa. anteeksiantamusta. oman rajallisuutensa tuntemista. pienen seimen äärellä. itse niin paljon pienempi ja heikompi. kuin maailman suloisin hymy. pienet varpaat ja sormet. eikä mikään itseannettu lahja niin suuri. juuri siinä on joulu. tallin tuoksussa.

me haluamme rakastaa paketein. me haluamme sanoa läheisillemme, kiitos että olet siinä. vieressäni. lähelläni. sinun ansioistasi elämäni helpompaa. jaettuna. me rakastamme laittaen parhaimpamme. makuina ja tuoksuina. tunnelmina. eikä siinä ole mitään väärää. rakkauden osoittamisessa.

kyllä niitä arkisia päiviä mahtuu. jolloin kompastellaan erilaisiin tapoihimme. omien vaatimustemme ja kiireen keskellä. siksi toivon teille kaikille, lukijat ja ystävät. oikein onnellista aikaa. tavataan, kun suklaaähky on ohitse.

tiistai 13. joulukuuta 2011

joulukorttikuva


me aikuiset emme saa mitään aikaiseksi. ainakaan jos vertaa näihin virtapattereihin. ei mene ku sekunti, niin jo on naama mustana. sohvasta tyynyt lattialla. vessapaperirulla levitettynä käsienpesualtaaseen. tai kuivakakun päällinen kauttaaltaan hampaanjäljissä.

voi taivas, jos tämän kaiken energian voisi kanavoida vaikka sitten siihen maailmanrauhan saavuttamiseen. on sen verran maailmassa lapsia, että ei olis pitkä aika, kun kaikki hipois täydellisyyttä. rosvot olis muuttuneet puistotädeiksi ja murhamiehet lakaisivat katuja, kantaisivat vanhusten ostoskasseja ja soittaisivat nokkahuilua alikulkutunnellissa.

olenhan minä itsekin ollut lapsi. muriaanein kuningaskin monta kertaa. ja heti tästä viiksiniekasta tulikin mieleen se viiksien värjääminen. pitäisiköhän tänävuonna jättää siivet, tonttulakit, piparkakut tai joulukuuset vallan pois, ja repäistä tällaisella joulukorttikuvalla. pitäis olla kohta postissakin jo!

hip hei ja kohti iltaa. millä fiiliksillä siellä?

lauantai 10. joulukuuta 2011

oravanpyörä


elämän pyörä. pitää liikkeessä. pitää mietinnöissä. minussa juoksee ajatukset ja aika. pysähtyminen on vain hetkittäistä. unikin katkonaista. minä ravitsen pikkumiestä pitkin yötä. pidän lähellä ja yritän puhallella ja taputella unensekaiset tunteet pois. takaisin unipoluille.

ja kyllä minä olen huomannut. että se joulu tulee samaa vauhtia. laittoi sitä paljon tai vähän. ja tänävuonna emme laita niin paljoa. olemme ihan oman perheen kesken. rauhoitutaan tästä syksystä. kuunnellaan hiljaisuutta. opetellaan näkemään toisemme kauniissa valossa.

ja minä yritän olla välittämättä siitä, miten ennen on ollut. mitä on aina kuulunut. me menemme sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. lapset eivät vielä odota mitään erityistä. ihana antaa helpon ja leppoisan ajan tulla. sitä me todella kaipaamme.

torstai 1. joulukuuta 2011

läheisyys


jos on kiireinen ja tärkeä. tai tärkeilevä vähintään. vastaa joululta eniten odottavansa rauhoittumista. läheisten läsnäoloa. jokainen yleensä kaipaa sitä mitä arjessa ei ole tarpeeksi.

vaikka en omaa perhettäni lähetä timbuktuun, niin minä en toivo erityisesti kenenkään läsnäoloakaan. sitä mietin aamulla, ku yskivä lapsi vaihtoi yhtä uudestaan asentoa. erilailla päälleni. pää jalkojen päällä, maha mahan päällä. päät yhteen (kolisten). yskä-yskä-yskä. eikä siinä voinut nukkua. yrittää rauhoitta vain. vain viisi kertaa minuutissa asentoaan vaihtavaa pikkumiestä.

ja sitten lounasta laittaessani. jalassani kiinni. heti, kun kattilakaapissa kolahtaa. neiti siinä vielä raahaa tuoliaan ihan viereen. kiinni. ettei laatikoita saa auki. haluaa auttaa. haluaa nähdä. ja tässä koneellakin, sata kertaa syliin kiivennyt, pää ruudun edessä. ku luulin olevan helpompi kirjoittaa nyt. pikkuherran nukkuessa.

että arvaatte kai, miksi en näitä lähimpiäni kaipaa yhtään lähemmäksikään!